Ne pienet asiat, jotka huomaa arjessa, ihan lähellä. Joskus tuntuu, että sydän pakahtuu kun näkee kaksi onnellista käsi kädessä, kun pysähtyy ajattelemaan sitä onnea, minkä he ovat löytäneet, mistä haluavat pitää kiinni. Olen alkanut tarkkailla ihmisiä julkisissa liikennevälineissä, kaduilla, liikennevaloissa, tavaratalojen hisseissä. Millaisia he ovat, mitä he miettivät, mitä odottavat tapahtuvaksi. Pitäisi aloittaa pysyvä onnellisuuden tunteen tavoittelu, osaisipa iloita niistä pienistä asioista ympärillään. Arjestahan tämä elämä koostuu, päivät seuraavat toisiaan, vuodenajat vaihtuvat ja aika kuluu. Kunpa pystyisi olemaan murehtimatta sitä tosiasiaa, että loppuelämän vuosia on luultavasti jäljellä vähemmän kuin mitä taakseen on jättänyt.

Unelmia pitää olla, meillä jokaisella. Jotain mihin tähdätä, jotain sellaista minkä haluaa saavuttaa. Ennen kuin on liian myöhäistä. Haluan käydä Irlannissa, muuttaa veden äärelle, tulla jonakin päivänä mummiksi ja olla lapselleni ystävä, jonka puoleen voi aina kääntyä. Haluan oppia näkemään ihmisissä sen paremman puolen, haluan tulla joustavaksi, ymmärtää muita. Kuuntelemisen taitoakin voisi hioa.

Saisivatpa kaikki unelmansa toteutettua, löytäisivät sen oman polkunsa, nauttisivat elämästään pelkäämättä. Kunhan en katkeroidu, halvaannu enkä muutu kokonaan mustavalkoiseksi. Pieni on kauneinta, sitä aitoa ja turmeltumatonta. Sen aion löytää , siitä pitää kiinni. Kesä olkoon pitkä ja kuuma, meille kaikille. Rakastakaa.