Kesäkuun odotettu toinen päivä koitti aurinkoisena ja juuri niin lumoavan kauniina kuin olin toivonutkin.

Ilmassa oli aamusta alkaen juhlan tuntua ja siksi olikin helppoa aloittaa aamusta jo aherrus.

Puoleltapäivin ajettiin kukkakaupan kautta koululle Juhlaan. Valokuvaus jäi toissijaiseksi toiminnoksi sillä nenäliinojen kanssa tuhrautui lopulta arvaamattoman kauan aikaa. Jo Suvivirren ensi sävelet kuultuani pato murtui. Kyynelten ja liikutuksen juhlahan siitä tuli. Miten olivat kasvaneet nuo Palojoella 12 vuotta sitten koulunsa aloittaneet pellavapäät, miten nopeasti aika on kulunut. Mihin ne vuodet menivät? Mitä niistä jäi käteen? Elämää, sitä se on ollut. Kuinka komealta oma lapsoseni näyttikään ja kun viimein tuoreet Ylioppilaat laittoivat lakit päähän, tuntui että tukehdun ylpeydestä, liikutuin niin. Teki mieli huutaa "Jess, hyvä Miki, onnea kaikki ylioppilaat." Juhlissa käyttäytymisen etiketti on kuitenkin sen verran syvälle juurtunut, etten huutanut mitään. Kyyneleet sen sijaan valuivat, ylpeyden helmet.

Pihajuhlat onnistuivat yli kaikkien odotusteni. Äiti Aurinko oli paikalla koko päivän ja hemmotteli meitä kyllä koko rahalla. Pitopalvelumme hoiti homman moitteettomasti, miltei rutiinilla. Tuntui kuin olisin tehnyt sitä hommaa ennenkin. Vieraat viihtyivät, söivät ja joivat kaiken. Mikäs sen parempi kiitos. Kovasti kehuttiin, sehän aina lämmittää. Mikin kiitos oli kuitenkin kaikkein tärkein, kiitos Timantti.

Sunnuntaina ehdin jo istuskellakin pihalla, paviljonkimme alla. Juotiin aamukaffet Samin kanssa auringon lämmittäessä meitä, ylpeitä vanhempia.Sitten lähdinkin vesijuoksuun ja sieltä hakemaan Äitiä grillailemaan. Sunnuntaina oli illalla vielä tiskejä ja siivottavaa, mutta se meni jo helpotuksen piikkiin.

Ylioppilaani, tuo täysi-ikäinen, oli juhlistamassa valkolakkiaan Wanhalla. Kuumaa ja kivaa oli ollut.

Nyt jatkaa tuo Toivoni töitä Tompalla, kai siihen saakka kunnes pukeutuu intin harmaisiin. Oma auto siintää jo verkkokalvoillaan ja tiedän että oma auto on niin siistiä.

Nyt on 15 aamua kesälomaan, helpottavan lähellä on tuo aamu, jolloin ei tarvitse herätä kelloon, ei kiiruhtaa. Istua vain pihalle, katoksen viileyteen ja nauttia. Jussiviikon sunnuntaina suunnistetaan Saarimökkiin, ilman lasta, vain se karvaisempi otetaan mukaan. Mökkireissulle, sille odotetulle.

Rauhaa ;)