Rakastan sadetta, sen kaikissa muodoissa. Parasta on se sellainen sumusade, minkä tuntee kasvoillaan, sen, mikä pisaroituu hiuksiin ja tuntuu hurmaavan raikkaalta.Ostin ensimmäisen sateensuojani vuosi sitten, mutten oikein osaa suhtautua siihen. Useimmiten en edes kanna sitä mukananikaan, en halua tulla siitä riippuvaiseksi. Taidan mieluummin sittenkin kastua.

Olemme ajelleet autolla Mikin kanssa, mukavaa on ollut. Meillä on ollut suorastaan riemun hetkiä, oivalluksen iloa ja huumori on ollut takapenkillä hiekkateillä ja parkkipaikoilla. Eilen ajoimme ensimmäistä kertaa kirkolle kauppaan. Mukavaa, mutta samalla jotenkin äärettömän haikeaa. Ymmärrän, että kun Miki saa kortin, hän saa myös oikeuden autoon, enkä näe häntä enää koskaan. Miki lähtee ajelemaan, pelkästä ajamisen ilosta. Oppii tuntemaan ja vaalimaan sitä tunnetta, kun voi lähteä milloin vain, minne vain, painaa kaasua ja ottaa haltuunsa tien, minkä tahansa, omansa.

Sataa, enkä tunne alakuloa, vaan käsittämätöntä Onnea. Palat ovat paikoillaan, ne pienet tärkeimmät palat, joita olen saanut ja kerännyt itselleni, joskus keinoja kaihtamatta, mutta silti nöyränä, tietäen, että jonain päivänä kaikki tämä onni voi kadota, silmänräpäyksessä, varoittamatta. Äitini sanoi kerran, että ihmisen Onni asuu sydämen alla, sitä ei kannata kaikille paljastaa, mutta se näkyy ulospäin, jos se siellä on. Kell' onni on, se onnen kätkeköön on totuuksista parhaita. Ollaan ihmisiksi, lämminsydämisiä ja aitoja, etsitään omaamme ja pidetään siitä kiinni.

Sairaslomalla katsoin hurmaavan ranskalaisen elokuvan Perhonen. Siinä oli otetta, tunnetta ja syvyyttä.

Toissapäivänä katsoin Babelin, petyin sekä ahdistuin. Miten epäreilu maailmamme onkaan, miten unohdettuja ovat anteeksianto, ihmisarvo ja läheisyys. Mitä helvettiä meille ihmisille on tapahtunut?

Kuka on päättänyt, että amerikkalainen on korkeammalla ihmisasteikossa kuin joku muu, toisella puolella planeettaa asuva paimentolainen? Olen pettynyt millaiseen jamaan tämä pallo on potkaistu. Kuka enää haluaa pelata, jos kaikki haluavat vain tehdä maaleja, rankkareilla, ilman inhimillisyyden hitustakaan. Apua.