Olen niin onnellinen ja ylpeä Mikin lakista, ettei mitään rajaa. Lakkiaisjuhlien järjestely ei tuota minkäänlaista tuskaa, ei paniikkia, ei ylimääräistä painetta. Mitä on tapahtunut?

Olenko oppinut stressittömyyttä ? Toivon vain ja ainoastaan, että Äiti Aurinko tulee paikalle ja paistaa lapselleni. Toivon mukaan koko pihajuhlien ajan. Tietty toivon myös että juhlavieraat viihtyvät ja kaikilla on leppoisaa. Aktiviteettejahan löytyy: tikkaa, mölkkyä, koronaa, krokettia ja pingistä. Tai sitten voi istua varjossa, syödä ja juoda. Hassuahan se on ajatella tätä kovikaan syvällisesti,, mutta olen niin järjettömän ylpeä ja onnellinen. Tiedättehän sen tunteen? Ollaan onnellisia ja toisillemme kilttejä ;)