Minua on onnistanut, minulla on ystäviä.Pienempänä minua kiusattiin, tyttöjen taholta, koska minulla oli paljon kavereita, jotka olivat poikia. Pojat tuntuivat jo silloin erilaisilta. Tarkoitan, että pojat ajattelivat ja käyttäytyivät toisin kuin ikäiseni tytöt. Pojat olivat selkärankaisempia, sanoivat suoraan. Pojat olivat aidompia ja kiinnostavampia, ei kikattelua, ei sitä supinaa. Pojat eivät muuuten juoruile, edelleenkään. Tänä päivänäkin äijät ovat erilaisia kuin naiset, tietysti, saavatkin olla, mutta joidenkin kanssa on vaan niin paljon helpompaa jutella, keskustella Asioista. Ehkä se on se feminiininen puoli niissä pojissa, mikä tekee niistä niin kiinnostavia? On minulla, onnekseni,  myös niitä naisystäviä, vuosien takaa niitä nostalgiakamuja ja sitten näitä uusia, nuoria ja valovoimaisia. Kiitos Teille olemassaolostanne. Olette minulle tärkeitä.

 Pitäisi pystyä olemaan reilu, kaikille. Nostaa katse lattiasta ja kohdata jokainen ihminen, arvokkaasti, kiirehtimättä. Kuuntelemisen taito pitäisi ottaa kouluihin pakolliseksi oppiaineeksi. Samoin empatia ja sympatia, etiikkaa taidetaan jo lukioissa lukeakin. On lohdullista ajatella, että on ihmisiä, jotka aidosti ovat kiinnostuneita sinusta ja ajatuksistasi. Siitä, mikä sinulle on merkittävää, minkä haluat jakaa.

Hommasin iPodin, huuto.netistä, eikä mikään ole enää entisellään.Voin kuunnella mielialamusiikkia missä ja milloin vain. Jopa sängyssä, kun uni ei tule ja mieli on levoton.

Ystävät rakkaat, pidetään yhteyttä ja huolta.