Yhtä pelottavia molemmat. Arvaamattomia ja armottomia, täynnä odotuksia, huokauksia ja toiveita.
Unelmia ja pettymyksiä, mustaa ja valkoista, arvaamattomuutta ja unettomuutta.
Tieto siitä, että huominen voi olla kaiken uuden alku, se parempi päivä, auttaa jaksamaan eteenpäin tällä karulla ja kylmällä polulla. Huomenna joku rakastuu tai lakkaa rakastamasta tai sitten ei. Mitä tahansa voi tapahtua. Kenelle tahansa. Kannataa pyrkiä kohti totuutta. Olla kiltti lähimmäisilleen. Usein kaiken kiireen keskellä unohtaa, että meidän aikamme on ainutkertaista, ei siitä saa palaakaan takaisin, ei vilahdustakaan.
Kannattaa aina miettiä jos on sulkemassa ovea takanaan, kannataako se. Sillä ovi jonka on sulkenut pysyy kiinni, vaikka miten yrittäisi sitä myöhemmin avata. Joskus joutuu katumaan elämän tienristeyksissä tehtyjä valintoja, niitä suuria tai ihan pienimpiäkin. Pienten polkujen kulkeminen on rikastuttavaa. Niillä voi pysähtyä rauhassa kuuntelemaan sisintään. Eniten voi jäädä katumaan ettei kääntynyt. Sen yhden ainoan kerran. Olisi pitänyt kääntyä. Apua.