Joulu olisi ollut täydellinen, jos olisimme saaneet lunta. Niin ja sen maailmanrauhan. Oli ruokaa, kynttilöitä, paketteja, naurua ja joulurauhaa. Sitä ainutlaatuista syvää hiljaisuutta, kuin koko maailma pidättäisi hengitystään joulun ajan. Yritin olla miettimättä niitä joilla on vähemmän tai ei lainkaan. En osannut.Ajatukset pyörivät maailmaa ympäri. Tuntui pahalta .Lumipälvien alta huutava nurmikko ei auttanut asiaa. Masensi. Mikillä kuumetta. Pakenin kirjojen maailmaan sohvalle ja siellä olikin hetken aikaa turvallista. Miksi meidän täytyy elää niin epätäydellisessä maailmassa? Mikseivät kaikki saa olla yhtä onnellisia? Jollain on aina huonommin kuin toisilla. Täytyisi kai ajatella, että joillain on vastaavasti aina paremmin kuin toisilla. Masentaa vielä enemmän. Eriarvoisuus. Köyhyys. Sota. Aseteollisuus. Sortajat. Haluan ajatella, että yhden ihmisen panos pystyy muuttamaan maailmaa.Voin omilla valinnoillani lievittää hitusen sitä kaaosta, mikä lapsillemme jää.Voin kasvaa sisältäpäin ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Jouluna jotenkin aika pysähtyy ja on aikaa ajatella muutakin kuin sitä arkipäivän rutiinirumbaa. Joulu on terveellistä aikaa. Paitsi että polvi on kipeä jo kolmatta viikkoa, autsch. Hei se mun sisko tuli kotiin maailmalta. Vihdoin ja viimein. Toivon sen jäävän. Mutta se on levoton lapsi, se hakee paikkaansa, mutta paikka ei ole maailmalla, se on sydämessä. Voi sisko, moottoritie on kuuma. I know, I've been there.