Ei mene pakkaselle, ei sada lunta.
Voi kuinka kaipaan valkeaa lumipeitettä pihallemme, lähimetsään ja pelloille.
Ei tunnu joulukuulta lainkaan tämä 10 asteen helle. Naurettavaa.
Tuokaa joulukuun hohtavat hanget ja pikkupakkanen, muuta en toivo.
    Uudistusta kaipasi blogini pohja ja olin miettinyt jo pitkään mistä löytyy erilaisia sivupohjia.
Tänään erilaisia neuleblogeja kahlatessani löysin tämän, omani. Olisipa se jotain, kun osaisi omanlaisensa tehdä, itse koodailisi ja naputtelisi palikat paikoilleen. Vaan enpä osaa. Sen sijaan pääsin joulukorttiprojekstissani jo loppukaarteeseen. Keittiön pöydän ääressä join teetä, kuuntelin joulumusiikkia ja poltin kynttilöitä. Joulukorttien tekeminen on edelleen lempipuuhiani, mutta huomaan aloitavani sen nykyään aina vaan myöhemmin, miltei liian myöhään.
    Katsoin hetken Linnan juhlien kättelyä kunnes kyllästyin. Onneksi saa olla ihan vaan kotona.
Itsenäisyys on arvokas asia, vakava ja jotenkin yksityinen. Marskin ritareitakin on enää viisi jäljellä, joista neljä näin Linnassa. Heille sytytän kynttilän.