Jotkut asiat ovat turhia.
 Aamulla lukiessani HS:a aloin haaveila uudesta autosta, aivan turhaan, mutta silti olen ihan vakavissni. Innostumiseni ilahdutti itseäni, sillä olenhan ollut kohmeessa jo jonkin aikaa.
Onpas mukava innostua taas, vaikkakin vain autosta.
Olimme aamulla Zaran kanssa aamulenkillä 9 aikoihin, ei nähty ketään koko aikana. Asummehan pienessä maanviljelyskylässä 35 kilometrin päässä Bulevardin hektisestä sykkeestä. Mutta silti.
Ainoa asia mikä liikkui lisäksemme oli poliisiauto. Tuntui hassulta ja turhalta. Olisivat saaneet olla nekin poliisit  mieluummin perheidensä luona viettämässä sunnuntaiaamua kuin ajella Palojoen autioita teitä.
Eilen oli Megasumu. Ajoin kotiin äidiltäni illalla siinä 18 aikaan, enkä nähnyt kahta metriä kauemmas. Sumuvaloista ei kyllä ollut mitään hyötyä. Milloinkohan niitä käyttäen saisi optimaaliset tehot irti?
Nyt aion aloittaa autoliikkeen sivuilla surffailun. Mukavaa päivää. Hymyillään.
Ai niin, päätin ottaa sen tatuoinnin ensi kesänä, ehkä jo keväällä. Turhaa? Ehei.