Syksy siis saapui ja aamulla myös vanhakaveri Pakkanen.
En ollut moisesta kovinkaan innostunut raapiessani parkkikiekolla auton ikkunoita.
Pidän vuodenajoista, ne sopivat minulle, mutta miksi juuri tänään sitten tuntui epäreilulta herätä pakkasaamuun? Ikä ? Asenne? Väsy?
Väsymyksen syyksi kaadan tämän ja mieluusti sen teenkin, sillä ensi viikolla vasta saankin olla väsy ja kirota pakkasta vielä voimallisimmin sanoin; on nimittäin vuoden vinkein viikko: Kirjamessuviikko.
Tänään palaverissa mietin sitä hälyä ja melua ja alkoi kieltämättä heti väsyttää- olen tulossa vanhaksi. Tai siis pikemminkin en ole enää nuori. Kuinka hyvin muistan ne hurjat biletykset joiden jälkeen mentiin seuraavana aamuna töihin virkkusilmänä ilman hetkenkään unta edellisyönä. Miten silloin jaksoi?  Miten siihen pystyi? Mutta kaiholla muistelen noita aikoja, nuoruusvuosia, jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Ja olihan se! Nyt yöpuulle eli Nukkuhukan luo. Nukkukaa hyvin, Ystävät.
Ensi viikolla ei parane väsyttää. Aion nukkua univelkaa etukäteen pois, onnistuneekohan moinen enää tässä iässä ja näin väsyneenä?   ;)